Record Store Day 2011

Kansainvälinen Record Store Day järjestetään tänä vuonna lauantaina 16. huhtikuuta. Levykauppapäivänä myydään paljon erilaisia erikoisjulkaisuja, pääasiassa vinyyliä. Suomesta mukana on muun muassa Levykauppa Äx, jonka valikoimiin tulee tuolloin yli 200 tuotetta. Äxästä saa Levykauppapäivänä lisäksi myös tuplaleimat. Nettikaupassa tuplaleimatarjous on voimassa vielä sunnuntainakin.

Paljon mielenkiintoisia erikoisjulkaisuja on siis tarjolla. Suuri osa on rajoitettuja painoksia, jotka varmaan menee kaupaksi saman tien. Aionkin olla Äxän oven kahvassa vahvasti kiinni heti lauantaiaamuna. Raportoin myöhemmin mitä tarttui mukaan.

Tukekaa paikallista levykauppaanne!

Tarot julkaisee debyyttialbuminsa uudelleen 25-vuotisjuhlan kunniaksi - myös vinyylinä!

 Suomalaisen hevimetallin pioneeri Tarot julkaisee alunperin vuonna 1986 ilmestyneen debyyttialbuminsa  The Spell of Iron kokonaan uudelleenäänitettynä. Levyn kaikki kappaleet ovat siis päivitetty tälle vuosituhannelle niin soundeja kuin sovituksia myöten. Jopa sanoituksia on hieman päivitetty.

Tässä hieman maistiaisia tulevalta levyltä, Wings of Darkness vuosimallia 2011:

On hieman vaikea päättää mitä mieltä tästä levystä pitäisi olla. Useimmiten tällaiset uudelleenlämmittelyt ovat aivan järkyttäviä pyhäinhäväistyksiä, kuten esimerkiksi Twisted Sisterin Still Hungry. Toisaalta Amorphis osoitti Magic & Mayhem - Tales from the Early Years -levyllään, että vanhoja biisejä voidaan uudelleensovittaa myös erittäin onnistuneesti. 

Olen kuunnellut The Spell of Ironia ensimmäisen kerran veljeni pyörittämältä vinyyliltä muistaakseni jo julkaisuvuonnaan. Meikäläiselle kyseessä onkin yksi niistä elämää suuremmista levyistä, joihin liittyy paljon muistoja ja nostalgiaa. Onkin hyvin todennäköistä, etten tule uusintaversiosta pitämään. Oli se sitten miten hyvä tahansa.

Tarot - The Spell Of Iron MMXI (2011)

Mutta ei pidä tuomita täysin vielä näin etukäteen, vaan antaa The Spell Of Iron MMXI:lle mahdollisuus ja yrittää kuunnella sitä avoimin mielin kaikista ennakko-odotuksista huolimatta. Ilokseni huomasin, että Nuclear Blast julkaisee levyn myös vinyylinä. Yhtiö ilmoittaa sivuillaan julkaisupäiväksi kuudes toukokuuta. En kuitenkaan malta odottaa ensikuuntelua tuonne saakka. CD-versio kun julkaistaan jo kuukautta aikaisemmin. Niinpä laitoin sen ennakkotilaukseen jo Levykauppa Äxästä.

Musacorner

Sain tänään kasattua IKEA:n Expedit-hyllyn kirjastohuoneen nurkkaan. Samalla siirsin huoneeseen myös levysoittimen olkkarista ja kytkin sen kiinni Pro-Jectin bokseihin. Ne mahtuivat hyllylle mainiosti kuten myös vaatimaton vinyylikokoelmani. Vinyylinurkkaus siis alkaa valmistua pikkuhiljaa.

Musacorner

Huoneessa on myös aito ja alkuperäinen Iskun Ritz -lepotuoli, jossa on mielestäni aivan törkeän hyvä istua. Valitettavasti siinä kuunnellessa kuulokkeiden piuha jää hieman liian kireälle, ellei tuolia sitten siirrä lähemmäksi. Niinpä roudasin nurkkaukseen vanhan kunnon nahkaisen säkkituolin. Siinä kelpaa köllötellä ja kuunnella vinyylejä.

Joku vääräleuka voisi tietysti sanoa, että vaimoa ajoi miehen nurkkaan. Mutta kyllä tässä nurkassa on miehen hyvä olla.

Vinyylilahjoituksia #1

Hifiharrastajien foorumilla jäsen Hardsoft kertoi saaneensa tuttavaltaan lahjoituksena 146 LP-levyä, joista suuri osa vieläpä aivan huippukamaa. Siitä se ajatus sitten lähti.

Laitoin sanaa kiertämään työ- ja Facebook-kavereilleni. Lupasin antaa turhaksi jääneille vinyyleille uuden hyvän kodin. Toisen ongelmajäte kun saattaa olla toisen aarre.

Eikä aikaakaan, kun tärppäsi. Entinen työkaverini Kati lupasi lahjoittaa vanhat vinyylinsä minulle. Harmikseni hän oli juuri ehtinyt lupaamaan levyt siskolleen, joka oli jo ehtinyt käydä nappaamassa parhaat päältä. Mukaan oli lähtenyt mm. himoitsemiani Kissin ja Mötley Crüen vinyylejä. Paljon levyjä kuitenkin oli vielä jäänyt jäljelle.

Perjantain kunniaksi Kati sitten kävi tuomassa työpaikalleni kaksi muovipussillista levyjä. Joukossa oli muun muassa tukkaheviä kuten Teslaa, Cinderellaa ja Stryperia sekä David Lee Rothia. Eniten mieltä lämmitti ehkäpä  neuvostoliittolaisen tukkahevibändi Gorky Parkin samaniminen levy vuodelta 1989 sekä loistavat Miami Vice I- ja II -soundtrackit.

Tukkahevilahjoituksia

Joukossa oli paljon erilaisia kokoelmalevyjä, kuten legendaarisia Smash Hitsejä yms. Löytyipä kasasta myös Village Peoplea, Katri Helenaa ja Jamppa Tuomistakin. Täytyy vielä käydä lahjoitukset oikein ajan kanssa läpi. Kaiken kaikkiaan erittäin mielenkiintoinen sekoitus monenmoista musaa. Kiitoksia kovasti vielä Katille!

P.S. Lahjoituksia otetaan edelleen kiitollisena vastaan ;)

Vinyylihankintoja #4

Kuriiri kävi tuomassa työpaikalleni nipun eBaysta löytämieni aarteita. Samassa mieleeni juolahti kohtaus leffasta The Rock, jossa Nicholas Cagen esittämän päähenkilön Stanley Goodspeedin ostama Beatles-vinyyli saapuu hänen työpaikalleen, FBI:n toimistolle:

Stanley Goodspeed: Yes! She's here, bring it to me now, thank you Phil!
Isherwood: What's that? And why did you have it sent here?
Stanley Goodspeed: Carla wouldn't approve. She thinks it's dumb to spend $600 on an LP.
Isherwood: Carla's right. Why didn't you just spend $13 on a CD, man?
Stanley Goodspeed: Well, first of all, it's because I'm a Beatlemaniac. And second, these sound better.

Tuossa tilanteessa koin jonkinasteista samaistumista Stanley Goodspeediin, vaikken Beatles-miehiä olekaan enkä osta ihan kuudensadan taalan levyjä. Olen kasarihevimies ja ostan vain erittäin edullisia levyjä. Tai niin ainakin itselleni uskottelen. Mutta siinä olen Stanleyn kanssa samaa mieltä, että vinyylit kuulostavat paremmalta. Tai niin ainakin itselleni uskottelen.

Kasariheviä

Tällä kertaa haaviini tarttui seuraavat kasarihevin helmet:

• Ozzy Osbourne  - Bark at the Moon (1983)
• Ratt - Ratt (EP) (1983)
• Ratt - Out of the Cellar (1984)
• Loudness - Thunder in the East (1985)
• Mötley Crüe - Theatre of Pain (1985)
• Scorpions - World Wide Live (1985)

Kaikki levyt ja kannet olivat pikaisen tarkastelun perusteella erittäin hyvässä kunnossa. Levyt oli hyvin pakattu kuplamuoviin pahvilaatikon sisälle. Pehmusteeksi oli vielä lisäksi kääräisty sivuja tuoreesta New York Postista, jota oli ihan mielenkiintoista lukaista. Samalla myyjällä olisi ollut paljon muitakin loistavia levyjä myynnissä, mutta niissä huutohinnat nousivat tällä kertaa melko korkealle. Ja kyllähän tässäkin riittää taas hetkeksi aikaa kuuntelemista...

Kuulokehommiin!

Selvittelin hieman millaista laitteistoa pelkkä kuulokekuuntelu vaatisi vinyylisoittimen ja kuulokkeiden lisäksi. Hifiharrastajain voorumilla vähän tyhmiä kyseltyäni sain selville, että touhuun riittäisi RIAA-korjain/levysoitinetuvahvistin sekä kuulokevahvistin.

Helpompi tapa olisi varmaan hommata jokin phono- ja kuulokeliitännöillä varustettu integroitu vahvistin. Mutta sellainenhan mulla oli jo olkkarissa, enkä halunnut hommata mitään isoa sähkösyöppöä laatikkoa tulevaan, hienoon musahuoneeseeni. Lisäksi halvoissa perusvahvistimissa sekä RIAA että kuulokevahvistin ovat usein varsin kehnoja. Erillisillä, tiettyyn tarkoitukseen suunnitelluilla laitteilla uskoisin päästävän todennäköisemmin parempaan lopputulokseen.

Levysoittimeni valmistajalla, itävaltalaisella Pro-Jectilta näyttäisi olevan meikäläisen kukkarolle sopivia tuotteita myös tähän tarkoitukseen.

Pro-Ject Phono Box II USB

Levysoitinetuvahvistin/RIAA-korjain, jossa lisäksi USB-liitäntä. Tämän kautta vinyylien digitointi onnistuisi tarvittaessa jatkossa entistäkin helpommin.

Pro-Ject Head Box II

Kuulokevahvistin

Eiväthän nämä laitteet mitään high end -hifiä ole, mutta lukemani perusteella hinta/laatu-suhteeltaan varsin käypiä ja ennen kaikkea meikäläisen kukkarolle sopivia. Ja mielestäni nämä pikkuboksit ovat myös erittäin hyvännäköisiä! 

Ja kuinka ollakaan, eBaysta  löytyi juuri sellaiset vähän käytettynä lähes puoleen hintaan, vieläpä samalta myyjältä. Ei muuta ku kaupat lukkoon saman tien.

Samaan syssyyn ostin vielä eBaysta 25-senttisen RCA-kaapelin laitteiden välille. Seuraavaksi täytyisi vain hommata kunnon kuulokkeet! ;)

Kuulokehommiin?

Olen huomannut kuuntelevani vinyyliä useimmiten kuulokkeilla. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että vinyylitouhut vaativat rauhoittumista ja keskittymistä itse asiaan. Näin ollen homma täytyy hoitaa iltaisin lasten mentyä nukkumaan. Tällöin taas äänenvoimakkuus olisi pidettävä pienenä, koska lasten huoneet ovat heti olohuoneen vieressä.

Ajattelinkin siirtää levysoittimen entistä rauhallisempaan paikkaan ja perustaa musahuoneen olkkarin toisella puolella sijaitsevaan huoneeseen, joka toimii meillä yhdistettynä työhuoneena, vierashuoneena sekä kirjastona. Lisäksi huoneessa on piano, joten kyseessä on aikamoinen monitoimitila.

Huoneeseen on tulossa myös uusi hylly vinyylilevyjä varten. Tähän tarkoitukseen Ikean Expedit-sarjan hyllyt ovat hyväksi havaittuja todella edullisesta hinnastaan huolimatta.

2x2-kokoisella Expeditillä pääsen varmasti hyvin alkuun, koska hyllyyn mahtuu varmaan neljäsataa vinyylilevyä. Hylly on myös melko sopivan korkuinen, koska ajattelin sijoittaa myös levysoittimen sen päälle.

Tässäkin huoneessa ajattelin hoitaa vinyylikuuntelun ainakin aluksi kuulokkeilla, koska kunnollisen vahvistimen ja kaiuttimien hommaaminen ei tässä vaiheessa tulisi kyseeseen. Kuulokehommissa pääsisin varmasti alkuun paljon pienemmällä budjetilla. Täytyypä selvitellä millaisella laitteistolla olisi hyvä lähteä liikenteeseen...

Levyharja

Muutamat vanhat levyni ovat melko pölyisiä, joten olen yrittänyt etsiä levyharjaa, joka ehdottomasti kuuluu jokaisen vinyyliharrastajan työkalupakin vakiovarusteisiin. Ne tuntuvat vain olevan Jyväskylästä loppu. Ainakin Audiocenter ja Levykauppa Äx myyvät eioota. Joku antoi vinkkiä, että Prismastahan sellainen löytyy. No eipä löytynyt, kun soitin ja kysyin. Tai ainakaan viihde-elektroniikkaosaston myyjä ei sellaista löytänyt.

Täytyi siis turvautua Internetin ihmeelliseen maailmaan, kun kylän kivijalkakaupat eivät voineet tässä asiassa auttaa. Laitoin eBay:hin hauksi "record brush" ja sieltähän niitä rupesi löytymään pilvin pimein. En tiedä onko noissa laadullisesti suurtakaan eroa, mutta ostin varmuuden vuoksi levysoittimeni merkin mukaan Pro-Ject Brush It anti static record cleaner -harjan. Hintaa tuli kotiin kannettuna viitisentoista euroa. 

Kohta pääsee siis pahimmat pölyt levyistä putsailemaan pois. Jossain vaiheessa täytyisi hankkia myös jonkinlainen levypesuri, jolla vanhoista kirpparilevyistä saisi myös sormenjäljet ja muut suuremmat liat pestyä pois.

Duffy

Postimies kävi tuomassa työpaikalle eBaysta ostamani Duffyn seiskatuumaiset sinkut. Ajoitus oli mainio, sillä ruokatunnilla kävin noutamassa Levykauppa Äxästä tilaamani vinyylin, Duffyn ekan pitkäsoiton Rockferryn.

Nyt olis ymmärtääkseni kaikki viralliset Duffyn vinyylijulkaisut kasassa. Tai onhan uudesta Well Well Well -sinkusta julkaistu myös seiskatuumainen promolevy. Pari kertaa olen eBayssa moisen bongannut, mutta hinta on huutokaupassa noussut pilviin. Vielä en moista ole siis onnistunut hankkimaan. Kaikki vinkit puuttuvien Duffy-vinyylien löytämiseen otetaankin kiitollisena vastaan!

Duffyn musa on loistavaa tunnelmallista soulia, josta tulee jotenkin 60-luvun meininki mieleen. Ehkä tuohon mielikuvaan vaikuttaa myös levyjen mustavalkoiset kannet sekä promokuvat, joiden tyyli aina vaatetusta ja kampauksia myöten on kivan vanhanaikaista.

Bongasin Duffyn aikoinaan muistaakseni Spotifysta etsiessäni kaunisäänisiä naislaulajia. Toki Duffyn persoonallisesta lauluäänestä ja -tyylistä voi olla montaa mieltä, mutta meikäläiselle neiti putoo ihan kympillä.

Vinyylihankintoja #3

Kävin hakemassa Levykauppa Äxästä tilaamani uutukaiset vinyylit. Tällä kertaa mukaan tarttui hevin lisäksi myös poppia.

Heaven & Hell - Live From Radio City Music Hall (2007)

Heaven & Hell ei välttämättä monelle kerro nimenä paljon mitään. Mutta kyseessä on Black Sabbath -kokoonpano, johon kuuluvat Ronnie James Dio, Tony Iommi, Geezer Butler & Vinny Appice. Erinäisistä syistä johtuen he eivät kuitenkaan uudelleenkokoontuessaan käyttäneet Black Sabbathin nimeä, vaan nappasivat nimen vuonna 1980 julkaisemaltaan levyltä.

Live From Radio City Music Hall on tallennettu New Yorkissa 30. maaliskuuta 2007, jolloin bändin keski-ikä oli 58 vuotta. Samalla kiertueella bändi esiintyi myös Helsingin Jäähallissa, jossa onnekseni pääsin todistamaan tämän legendaarisen kokoonpanon elävänä. Kyseinen keikka menee meikäläisellä ehdottomasti kolmen parhaan kokemani keikan joukkoon. Papoilla ei todellakaan ikä painanut! Biisimateriaali oli uskomattoman kova ja mainio osoitus siitä, että hevin ei välttämättä tarvitse olla nopeaa tykitystä tai örinää ollakseen raskasta.

Vinyylijulkaisu on todella tyylikäs tupla upeilla gatefold-kansilla. Harmittavasti yksi Black Sabbath -suosikkibiiseistäni "I" on jostain syystä pudotettu vinyyliversiolta pois. Myös pari muuta CD/DVD-versioilta löytyvää biisiä on jäänyt puuttumaan. Joka tapauksessa kyseessä on mahtavan kokoonpanon hieno livelevy, joka kuuluu jokaisen Black Sabbath- ja Dio-fanin hyllyyn. Levykauppa Äxän hinnalla (17,90 €) kyseessä on suorastaan pakkohankinta!

Jenni Vartiainen - Seili (2010)

Jenni Vartiaisen soolodebyytti Ihmisten Edessä tuli täysin puskista vuonna 2007. Vaikka Jenni lauloi hienosti jo Popstar-bändi Gimmelissä, harva olisi uskonut hänen tekevän joku päivä vielä ihan vakavasti otettavaa laadukasta poppia. Ihmisten Edessä sisälsi monta hienoa biisiä ja myi kuin häkä, mutta viimeistään tällä viime vuonna julkaistulla Seili-albumillaan Jenni kiilasi kotimaisten naispopparien ehdottomaan kärkeen. Kyllä tämmönen hyvin tehty poppi putoo myös tällaiselle paatuneemmalle hevimiehellekin. Ja onhan se Jenni aivan ihana! (:

Vinyylihankintoja #2

eBaysta löytyi etsimäni Iron Maidenin Live After Death -tuplalive. Pakkohan tuo levy oli hankkia, koska kyseessä on yksi kovimpia livelevyjä koskaan ja vinyylissä on vielä aivan käsittämättömän hienot gatefold-kannet!

Iron Maiden - Live After Death (1985)

Valitettavasti tällaiset pikkuriikkiset kuvat eivät tee kansitaiteelle oikeutta... Mutta kyllä näitä kelpaa käpistellä samalla kun lakupitsa pyörii hypnotisoivasti.

Samalla myyjällä olisi ollut myös monia muita hienoja kasarihevilevyjä, mutta mukaan tarttui tällä kertaa vain Whitesnaken 1987. Meikäläisellä muuten on tämä myös kasetilla, jonka ostin kolmannella luokalla luokkaretkeltä Seinäjoelta!

Whitesnake - 1987 (1987)

Aikamoinen hittilevyhän tämä on. Mutta kyllä se Still of the Night vaan on yks maailman kovimpia biisejä. Ja David Coverdale yksi kovimmista vokalisteista!

Vinyyliopas

Hifiharrastajat ry on julkaissut mielenkiintoiselta vaikuttavan Vinyylioppaan. Valitettavasti oppaasta tehty ensimmäinen painos on jo loppuunmyyty. Hifiharrastajien keskustelufoorumilta sain kuitenkin vinkin, että opasta saattaisi vielä löytyä joistakin hifiliikkeistä, kuten Sound Factorissa Tampereella. Meikäläisellä ei nyt ihan juuri ollut kulkua Tampesterin suuntaan, joten päätin lähestyä firmaa sähköpostitse. Ja kuinka ollakaan, heiltä löytyi vielä opasta hyllystä. Sound Factorin Mitro Koskiluoma laittoi oppaan postiin ja  laskun mukaan. Kiitoksia Mitrolle vielä hyvästä palvelusta!

Vinyylioppaalla oli hintaa kymmenen euroa ja hintaansa nähden kyseessä on mielestäni varsin laadukas paketti. Oppaassa on paljon asiaa aloittelijalle, mutta hyödyllistä tietoa löytyy varmasti myös jo syvällisemmin aiheeseen paneutuneelle harrastajallekin. Meikäläinen sai oppaasta paljon uutta tietoa ja ymmärrystä vinyylisoitinten ihmeellisestä maailmasta. Suosittelen lämpimästi Hifiharrastajat ry:n Vinyyliopasta kaikille vinyylin ystäville!

Uusi levysoitin saapui!

Kävin heti töiden jälkeen hakemassa postista kuumeisesti odottamani lähetyksen. Vaikka mieli teki päästä heti asennushommiin, päätin säästää homman illaksi. Lasten nukkumaanmenoajan jälkeen isi saisi hifistellä kaikessa rauhassa...

Levysoittimen käyttökuntoon laittaminen oli oma taiteenlajinsa, mutta onneksi ohjekirja oli varsin selkeä. Ehkä puolisen tuntia nykerrettyäni ensimmäinen oikea levysoittimeni oli valmiina soitettavaksi.

Ensimmäisenä levylautaselle päätyi Mikko Kuustosen Abrakadabra vuodelta 1992. Levyllä kun oli aika paljon eri soittimia ja muistaakseni oikein mukavat soundit. Ja voi veljet miten hyvältä se kuulostikaan! Erityisesti "Lasihelmistä Äiti Maa" -biisin piano ja sello kuulostivat uskomattoman hienolta näin vinyyliltä.

Pro-ject Debut III Esprit on viimeistelyään myöten erittäin laadukkaan oloinen vinyylisoitin, ainakin näin aloittelijan silmin. Aiemmin epäilemäni manuaalikäyttöisyys ei enää kaduttanut lainkaan. Sehän vain lisäsi vinyylikuuntelun tunnelmaa entisestään. On ihan eri asia laittaa levy soimaan laskemalla neula levylle omin käsin kuin painamalla kaukosäätimen nappia sohvalta.

Sopiva levysoitin löytyi!

Bongasin Hifiharrastajien myyntipalstalta Pro-Ject Debut III Esprit -levysoittimen. Espritissä on erotuksena Debut III -karvalakkimalliin parempi äänirasia (Ortofon Alpha), akryylinen levylautanen sekä pianolakattu viimeistely.

Kuvasta poiketen Espritissä tulee vakiona mukana myös läpinäkyvä pölykansi, jonka voi toki halutessaan jättää myös pois. Ostamani soitin oli käyttämätön, mutta sain sen karvalakkimallin hinnalla. Pitihän tuo ostaa pois kuleksimasta "ku sain niin halavalla!" Vaikka Sulo Vilén -efekti iskikin jälleen täysin yllättäen, uskon tehneeni erittäin hyvät kaupat.

Saapa nähdä kuinka tuommoisen manuaalisoittimen kanssa tulee toimeen. Nyt täytyisi vain malttaa odotella milloin Kusti polkee ja tuo uuden vinyylisoittimen kotiin...

Uuden levysoittimen speksailua

Laitehulluus painaa päälle! Kovasti tekisi mieli hankkia kunnon levysoitin. Olenkin tässä koittanut hieman selvitellä millainen soitin kannattaisi hommata. Eri keskustelupalstoja (mm. DVDPlaza.fi, Muusikoiden.net, Hifiharrastajat.org) lueskeltuani vaikuttaisi siltä, että moni suosittelee Pro-Ject Debut III -levaria ensimmäiseksi soittimeksi tällaiselle aloittelijalle. Soittimella on Suomessa hintaa noin 300 euroa, mikä etukäteen ajateltuna olikin meikäläisen ihan ehdoton maksimibudjetti. Muutamilla ulkomaisilla sivustoilla soitinta kuvataan budjettiluokan audiofiilisoittimeksi, joka on ylivertainen hintaluokassaan. Kuulostaa siis erittäin hyvältä. Tällaisena minimalismin ystävänä myös laitteen muotoilu miellyttää silmää.

Ainoa asia, joka soittimessa askarruttaa on sen täysmanuaalinen käyttö. Tämä tarkoittaa suomeksi siis sitä, ettei soittimessa ole mitään play- ja stop-nappeja, vaan äänivarsi on siirrettävä levylle käsin. Myöskään puolen päättyessä äänivarsi ei nouse ja palaa automaattisesti lähtöpaikalleen, vaan tämäkin on tehtävä ihan itse.

Siispä selvittelemään löytyisikö samasta hintaluokasta joko täysautomaattista tai puoliautomaattista soitinta. Melko harvassa tuntuu hyvät automaattisoittimet olevan. Yksi varteenotettava vaihtoehto näyttäisi olevan Denon DP-300F.

Ulkonäkö on mielestäni tässäkin soittimessa kohdillaan. Hieman samantyylinen äkkiseltään katsottuna kuin tuo Pro-Ject Debut III. Hinta vain huitelee Suomessa 400 euron paikkeilla. Mutta pianolakattu viimeistely näyttää todella hyvältä ja soittimessa on lisäksi sisäänrakennettua RIAA-korjain. Meikäläiselle tuo ei toki ole välttämätön, koska vanhasta Yamahan vahvistimestani löytyy (monista nykyisistä vahvistimista puuttuva) phono-liitäntä. Todennäköisesti tuo Denonin RIAA olisi parempi, mutta  Jammun omallakin pääsisi alkuun. Ja ainahan sitä voi sitten hankkia kunnon erillisen RIAAn, jos laitehulluus äityy oikein kovaksi.

Vaan täytyypä vielä jatkaa speksailua ja katsella josko näitä soittimia löytyisi jostain halvalla vaikkapa käytettyinä...

Vinyylihankintoja

Pitipä hommata piiitkästä aikaa uutta vinyyliä hyödyntämällä CDONin kaksi vinyyliä yhden hinnalla tarjousta. Tai eihän nuo vinyylit mitään kovin uutta musaa ole. Ostoskoriin tarttui nimittäin AC/DC:n Highway To Hell (1979) ja Back In Black (1980). Legendaarista!

Vinyylit soimaan!

Facebook-kaverini postitti kuvan hankkimastaan Akain USB-levysoittimesta ja kirpparilta löytämästään vinyyliläjästä. Siitä se ajatus sitten lähti! Minäkin päätin kokeilla vinyylin ihmeellistä maailmaa noin kymmenen vuoden tauon jälkeen.

Kaivoin komeron perältä parikymmentä vuotta sitten kesätyörahoilla ostamani Technics SL-J110R -vinyylisoittimen ja kytkin sen olkkarin vehkeisiin kiinni.

Sitten vain selaamaan pientä mutta pippurista vinyylikokoelmaani. Kylläpä kansitaide näyttikin yllättävän mukavalta pitkästä aikaa näin suuressa koossa.

Ensimmäisenä levylautaselle pääsi Helloweenin legendaarinen Keeper of the Seven Key part II -levy vuodelta 1988. Lakupitsa näytti pyöriessään hypnoottisen kauniilta. Ja se saundikin oli jotenkin mukavan lämmin. Ai että! Tätähän on saatava lisää!

Vaan eihän tuota Technicsin vanhaa muovijyrää oikein levysoittimeksi voi kutsua. Hieman hirvittää soittaa sillä näitä vanhoja aarteitani. Ehkäpä vielä joku päivä hommaan jonkin ihan oikean levysoittimen...